Nyt on harjoittelu puolivälissä. Välillä tulee miettineeksi, miten tämä voikin olla näin raskasta. Lapset on aika ihania, oikeasti. Tosi rauhallinen ja armoa antava luokka. Tosin ne ovat vielä ykkösiä, joten paljon ne antaa anteeksi. Yltin tunnit ovat menneet hyvin, ovat olleet innoissaan lintubongareina. Äikässä Urpo ja Turpo on ollu kova juttu.
Äikässä teetätin niillä kirjanmerkin. Halusin lähteä ongelman kautta liikenteeseen, joten käskin muksujen etsiä kappaleen esille, joka oli todella vaivalloista. Sitten käskin pistämään kirjan kiinni. "Höh, miksi, äää, täh, mitä?!" Pyysin etsimään saman kappaleen uudelleen. Sitten alettiin keskustelemaan, että millä keinoin se kävisi helpommin. Tosi hienosti oivalsivat, vaikka aluksi minua tapitti 16 silmäparia vaatien selitystä moiselle sekoilulle. Kirjamerkeistä tuli tosi hienot.
Olen huomannut, että käytän hirveästi ääntä. Yleensä puhun aika epäselvästi mumisemalla, mutta ootappa ku menen luokan eteen, ni sitten tulee tekstiä ja lujalla äänellä. Ei se mitään huutoa ole, mutta sillai napakasti. Se on kuitenkin ehkä tarpeetonta sitten omassa opettajan työssä. Liikuntatunnilla pilli soi ja ohjeet menivät hienosti perille. Ehkä mie haluan kuitenkin, että luokassa on tietty järjestys, vaikka esimerkiksi paritöissä en välitä, vaikka kuinka pulputtaisivat. Toista pitää kuunnella.
Välillä loppuu usko - ihan totaalisesti. Mielessä pyörii, että en ikinä halua opettajaksi. Sitten mietin, että miksi. Enkä keksi siihen mitään vastausta kuitenkaan. Olen aika lähellä burnouttia, sillä päiväni on seuraavanlainen:
Herään seittämältä. Kahdeksalta olen jo koululla tunteja seuraamassa, pitämässä tai tuntisuunnitelmia väkertämässä. Kokoajan muka kauhea kiire. Syömään ei ehdi. Lapset pihalle, lapset sisään. Palautekeskusteluita, haukkuja, kehuja. Jatkuvia perusteluita omille ratkaisuille. "Miksi teit näin?" Älä toista oppilaiden vastauksia. Toteutuivatko tavoitteet? Mitä meinasit huomenna tunnilla tehdä? Missä tuntisuunnitelma? Mikä se tällainen tavoite on? Et ehdi ikinä tehdä näitä asioita yhdellä oppitunnilla. Miten teillä muilla menee? Eikö kahviin ole maitoa? Nyt minun on pakko mennä... Pakko mennä töihin. Anteeksi taas, laitellaan sähköpostia. Teen kyllä kaikki jutut. Missä minun ryhmäläiset on??
Sitten menen töihin. Suoraan koululta kauppakeskukseen ja olen siellä pitkälle iltaan. Menen kotiin, tärisen, en saa nukuttua ja asiat pyörii. Pitäis pakata tavaroita, mitäköhän veljelle kuuluu, miksiköhän kaikki on näin eikä näin, silläki olis ongelmia enkä voi tehdä mitään. En ehdi nähdä kavereita. Olen taas ihan helvetin huono ystävä, avovaimo, sisko ja tyttö. Ehkä räjähdän.
Mutta asiaan taas. Huomenna käydään tekemässä luonnossa havaintoja talventörröttäjistä ja havupuista. Didaktikkoki tulee kattomaan. Aika koville meidät ekan vuoden opeopiskelijat pistetään. Moni menee varmasti ihan rikki. Talvipäivillä nollataan sitten kaikki tämä tuska. Nyt pakkaamaan kamoja ja tekemään tuntisuunnitelmaa. Kyllä tästä vielä selvitään!
sunnuntai, 10. helmikuu 2008
Myrskyn silmässä
keskiviikko, 16. tammikuu 2008
Kenttä kutsuu.
Tämän blogin ensimmäinen kirjoitus tulee nähtäväksi nyt!
Viiden kuukauden ahkeran opiskelun jälkeen pääsemme soveltamaan oppimiamme asioita käytäntöön. Ja voi luoja että jännittää. Käytiin tutustumassa luokkaan. Ihana opettaja ja ihanan olosia muksuja - vaikka olivatkin ihan älyttömän pieniä. Niinhän ne ykköset kaiketi on, mutta yllätyksenä se tuli. Ympäristö ja luonnontieto on vastuuaineenani: eläimien ja kasvien talvehtiminen. Hyvä kun itsekään tiedän mitään, mutta onhan tässä aikaa vielä perehtyä.
Toisinaan karmii ajatuskin siitä, että itsellä pitää olla niin paljon tietoa, että pystyy sitä jakamaan muille. Kaikki se vastuu niiden lapsien oppimisesta ja kasvatuksesta. Jos jokin menee pieleen, sen oppilas muistaa. Ne traumat, mitä voi jäädä. Välillä pelottaa, mihin soppaan sitä on itsensä taas järjestänyt.
Opiskelu on ollut ihan älyttömän mukavaa. Välillä on kyllä naurattanut, kun löytää itsensä tekemästä voimistelutunneilla kieppiä tai kun luistimet jalassa heittelee piruetteja. Yliopistossa Kasvien keräily ja tuikkukuppien muotoilu eivät olleet aivan sitä mitä opiskelulta odotin. Pirun kivaa on ollut, sen voin kertoa.
Välillä tulee tosissaan sellainen olo, että en halua opettajaksi. Syksyllä olin siitä ihan varma. Ehkä se on jotain ailahtelevaisuutta, vastuun pelkoa, epävarmuutta itsestään ja tulevaisuudestaan? Nyt minusta tuntuu, että paljon asioita haluaisin tehdä: reissata, nähdä, kokea ja katua. Minun on pakko tehdä nuo asiat ennen kuin olen valmis.
Ennen kuin osaan opettaa, ennen kuin ymmärrän.
Harjoittelun aikana varmasti tulee paljon tuntemuksia ja vihastuksia, joita puran tänne. Ottakaa minut oikein.
Viiden kuukauden ahkeran opiskelun jälkeen pääsemme soveltamaan oppimiamme asioita käytäntöön. Ja voi luoja että jännittää. Käytiin tutustumassa luokkaan. Ihana opettaja ja ihanan olosia muksuja - vaikka olivatkin ihan älyttömän pieniä. Niinhän ne ykköset kaiketi on, mutta yllätyksenä se tuli. Ympäristö ja luonnontieto on vastuuaineenani: eläimien ja kasvien talvehtiminen. Hyvä kun itsekään tiedän mitään, mutta onhan tässä aikaa vielä perehtyä.
Toisinaan karmii ajatuskin siitä, että itsellä pitää olla niin paljon tietoa, että pystyy sitä jakamaan muille. Kaikki se vastuu niiden lapsien oppimisesta ja kasvatuksesta. Jos jokin menee pieleen, sen oppilas muistaa. Ne traumat, mitä voi jäädä. Välillä pelottaa, mihin soppaan sitä on itsensä taas järjestänyt.
Opiskelu on ollut ihan älyttömän mukavaa. Välillä on kyllä naurattanut, kun löytää itsensä tekemästä voimistelutunneilla kieppiä tai kun luistimet jalassa heittelee piruetteja. Yliopistossa Kasvien keräily ja tuikkukuppien muotoilu eivät olleet aivan sitä mitä opiskelulta odotin. Pirun kivaa on ollut, sen voin kertoa.
Välillä tulee tosissaan sellainen olo, että en halua opettajaksi. Syksyllä olin siitä ihan varma. Ehkä se on jotain ailahtelevaisuutta, vastuun pelkoa, epävarmuutta itsestään ja tulevaisuudestaan? Nyt minusta tuntuu, että paljon asioita haluaisin tehdä: reissata, nähdä, kokea ja katua. Minun on pakko tehdä nuo asiat ennen kuin olen valmis.
Ennen kuin osaan opettaa, ennen kuin ymmärrän.
Harjoittelun aikana varmasti tulee paljon tuntemuksia ja vihastuksia, joita puran tänne. Ottakaa minut oikein.
